Juuri

Eilisiä
tulee aina lisää.
Tahtoisin astua pois silmukasta
kuin nukkuvan koiran yli.

Huomasitko naapureiden
uudet ikkunaverhot
ja kissan niiden takana?

Olemme liekkejä vakan alla.
Pelkäämme liikaa satuttavamme
koskettamatta.
Palelemme,
vaikka pitäisi lämmittää.
Me pienet liekit vakan alla.

Muistilla on kärpäsen luonne,
se löytää aarteita löyhkästä.

Et sinäkään hyvältä haissut:
työmiehen hikeä ja märkää metsää
tai kuivaa maata
ja keväisin rehellistä sontaa,
joskus ihmisten ilmoilla
halpaa deodoranttia

Täydellinen sekoitus rakkaita muistoja.

Te seisoitte yhtenä rykelmänä
vastarintaani vastaan,
te heikot ja arvokkaat.

Söitte minun rohkeuteni.
Veitte minun voimani.
Määräsitte minun kohtaloni.

Vain vuosiksi eteen päin.

Äidin kohtu on
turvapaikka
taikapaikka
kasvupaikka
paras paikka
lapsen kasvaa
siemenestä vauvaksi.

Mutta joskus
pikku vauvalle
tulee kiire ja hoppu
hätä ja hoppu
ja hän päättää tulla
putkahtaa maailmaan
aiemmin, kuin
luultiin ja laskettiin,
suunniteltiin ja ajateltiin.

Kun on niin kova
kiire, hätä ja hoppu
nähdä tämän maailman ihmeet
ja ihanuudet
ja jättää äidin ihana kohtu
voi käydäkin niin,
ettei ole vielä ihan valmis vauva
vaan pienen pieni ihminen, keskonen.

Pieni ihminen,
täydellinen, muttei virheetön
heikko, mutta täynnä sisua,
kaipaa paljon apua.

Tulit luokseni keltaisen lumen yli.
Vaikka epäilin, oli sulla avoin syli.

En ollut arvoisesi alkuunkaan,
mutta sinä sait minut sen unohtamaan.

Vaikka tämä sulta paljon hermoja kysyy,
meidän ystävyytemme on ja pysyy.

Olet niin suloinen nukkuessasi,
että melkein pelkään
hetkeä, jolloin heräät
ja olet taas rakkaani.

Onni on mahdollista,
sitä toivon teille,
vain parasta
yhteisen matkan aloittaneille.

Rakkaus on pieni vene,
maailmaa suurempi,
vaikkei kun kaksi siihen mene.

Unohtakaa vanhat haavat,
on edessänne kauniit aavat.
Purtenne pieni kestää kyllä,
kun rakkauden siunaus on kaiken yllä.

Minä, onnekas,
kerron, vaikken muista

Kuinka sekunnit juurtuivat
iholleni
Kuinka vihasin kolmea suurta,
ainoita elättäjiäni
Kuinka kipu kasvoi sisäänpäin,
minua suuremmaksi
Kuinka jokainen eletty tunti
oli voitto kohti kuolemaa
Kuinka raivosin selkä kaarella
voimatonta järkeä vastaan
Kuinka kaikki kaunis viilsi
ja oli vierasta

Kuinka ikuisuus saattoi loppua?