Juuri

Te käskitte unohtaamaan
lyönnit ja sanat
syyt ja seuraukset.
Ei saa maksaa pahaa pahalla
vihaa katkeruudella.

Mutta minä
olen jo maksanut täyden summan
tasarahalla.

Teille kelpasi vain
kirkkaan räiskyvä luonne,
ylikäyvä voimakkuus.

Ette tahtoneet ymmärtää
minun juurevaa vahvuuttani,
haparoivaa ystävällisyyttäni.

Liian kauan, minä melkein uskoin teitä.
Mutta nyt,
koettakaa estää maata tulella!

Kun kovaäänisimmät
kruunataan,
nielen hiljaa
vaikenemisen kultaa.

Onko kuu likainen?
Onko sinun jossain hyvä olla?
Onko tautisi ikuinen?
Onko minun uskoni sinulle nolla?