Juuri

Sanovat sinua nuoreksi,
vaikka ikä on enemmän
kuin vuosien summa.

Luulevat sinua laiskaksi,
vaikka teet koko ajan työtä
pysyäksesi kasassa.

Väittävät sinua tyhmäksi,
vaikka ymmärrät heitä paremmin
heidän väitteensä.

Mutta sinä,
annat sanojen lyödä kummallekin poskelle
ja pyydät vielä anteeksi.

Liivien olkaimet painuvat
olkien pehmeään ihoon.
Kuinka ihminen ehtii olla
lihava joka paikasta?

Kun on kokenut
niinkin paljon kuin minä,
on kai luonnollista
pelätä vierasta,
kun en suostu
vihaamaan vanhaa.

Olet niin suloinen nukkuessasi,
että melkein pelkään
hetkeä, jolloin heräät
ja olet taas rakkaani.

Onni on mahdollista,
sitä toivon teille,
vain parasta
yhteisen matkan aloittaneille.

Rakkaus on pieni vene,
maailmaa suurempi,
vaikkei kun kaksi siihen mene.

Unohtakaa vanhat haavat,
on edessänne kauniit aavat.
Purtenne pieni kestää kyllä,
kun rakkauden siunaus on kaiken yllä.

Häpesitkö minua silloin

kun katsoin televisiota
kymmenen tuntia päivässä?

kun en osannut valita
kahden tomattisoseen välillä?

kun pakenin ihmisiä
paarmojen sekaan?

kun en koskaan hymyillyt
mutta nauroin hysteerisesti?

kun kynsieni alta
löytyi omaa vertani?

Rakastitko minua silloin?

Pohjalla
kysymykset yksinkertaistuvat
ja vastaukset vaikenevat.

Miksi? Kauanko?

Valitsin elämän
enkä ehkä kadu.

Minä, onnekas,
kerron, vaikken muista

Kuinka sekunnit juurtuivat
iholleni
Kuinka vihasin kolmea suurta,
ainoita elättäjiäni
Kuinka kipu kasvoi sisäänpäin,
minua suuremmaksi
Kuinka jokainen eletty tunti
oli voitto kohti kuolemaa
Kuinka raivosin selkä kaarella
voimatonta järkeä vastaan
Kuinka kaikki kaunis viilsi
ja oli vierasta

Kuinka ikuisuus saattoi loppua?

Luminen ilta.
Mänty ja tähti.

Taidan olla kotona.

Te käskitte unohtaamaan
lyönnit ja sanat
syyt ja seuraukset.
Ei saa maksaa pahaa pahalla
vihaa katkeruudella.

Mutta minä
olen jo maksanut täyden summan
tasarahalla.